Jaamme Lakeuden Elämysliikunnasta vuosien varrelta kirjoitettuja lehtiartikkeleita. Tämä artikkeli on julkaistu Ilkka Pohjalaisessa 13. marraskuuta 2015 ja kirjoittajana on toiminut Marika Eikkula. Pääset näkemään alkuperäisen artikkelin tämän sivun lopussa.

Talkootyö pitää eläkeläiset vireessä

Maailma parantuu, kun eläkeläismiehet kokoontuvat yhteen. Kahvitauolla puheenaiheina ovat naiset ja eturauhasvaivat.

Moottorisahan pauhu kuuluu kauas metsätielle. Kuraisen tien päässä on aukea, jossa häärii iloinen joukko eläkeläismiehiä rakennuspuuhissa. Taivaalta tihkuttaa vettä, mutta se ei menoa haittaa. Työtä tehdään säällä kuin säällä – ja aina hymyssä suin.

Yksi miehistä seisoo tellingeillä työnjohtajana ja toinen keittää pannukahvia nuotiolla. Muut tekevät mitä kukakin: kantavat lautoja ja naulaavat kattopalkkeja. Tekeillä on laavu, joka nousee luontoon talkoovoimin.

– Ydinporukassamme on 10-20 henkilöä, jotka ovat lähes aika talkoissa. Aamulla aina katsomme, keitä on paikalla, ja joku alkaa työnjohtajaksi. Tällä kertaa johtajana on Aimo Laitila, joka on muurari ammatiltaan, Lakeuden Elämysliikunta -yhdistyksen perustaja Hannu Salo kertoo.

Moottorisaha pauhaa, juttu lentää ja vasarat paukkuvat. LVI-alalla elämäntyönsä tehneen Ossi Alasen mukaan talkooväen yhteishenki on mahtava.

– Tämä porukka ja luonto vetävät mukaan kerta toisensa jälkeen. Minusta ei ole enää tuonne ylös, mutta pyörin mukana ja teen muuta. Tapaan aina sanoa, että kirves ja kuokka sopivat käteeni, Alanen naurahtaa.

– Talkootyö tuo sopivaa vaihtelua arkeen. Lenkilläkään ei viitsi joka päivä käydä. Lisäksi tämä on sosiaalinen tapahtuma, Esko Vieri jatkaa.

– Kyllä tämä kotiolot voittaa, joku huudahtaa ja porukka räjähtää nauruun.

Lakeuden elämysliikunta -yhdistyksen vetäjä Hannu Salo jäi pari vuotta sitten eläkkeelle terveysalan opettajan työstä. Jo töissä ollessaan hän perusti yhdistyksen, joka toimii kaupungin kanssa tiiviisti yhteistyössä.

Yhdistyksen talkooväen puuhaamana Seinäjoen seudulle on noussut lukuisia laavuja ja elämyspolkuja. Vapaaehtoisia Salon listoilla on reippaasti yli sata. Mukana on esimerkiksi poliiseja, hammaslääkäreitä, hoitajia, metallimiehiä, muurareita ja kirvesmiehiä.

– Tässä porukassa on valtavasti hiljaista tietoa ja taitoa, ja nämä voimavarat kannattaa ehdottomasti valjastaa hyötykäyttöön. Monet eläkkeelle siirtyvät ovat täysissä voimissa ja halukkaita käyttämään osan ajastaan vapaaehtoistyöhön, Salo kertoo.

Talkoissa kaikille löytyy työtä ja jokainen on tärkeä taustasta riippumatta. Esimerkiksi rakennustyömaalla voi tehdä paljon muutakin kuin rakentaa. Siivoamista on paljon ja joku aina huolehtii väelle ruoan ja kahvipullat.

– Tänään tarjolla on vihanneskeittoa, ruoanlaitosta vastaava Ossi Alanen huikkaa nuotion äärestä.

Ruoka- ja kahvitauot ovat talkooväelle tärkeitä. Puheenaiheissa pyörivät eritoten naiset ja eturauhaset.

– Sote, naiset, krempat. Naisista puhumme tietysti pelkkää hyvää. Välillä käymme läpi vakaviakin aiheita, kuten eturauhasvaivoja ja syöpähoitoja, Hannu Salo kertoo.

Pääasia talkoissa on, että yhteishenki on hyvä eikä tekeminen ole ryppyotsaista puurtamista.

– Meno on leppoista ja huumori kukoistaa. Emme yhtään hätäile, Salo kuvailee.

Aktiivisimmat talkoolaiset ovat Salon mukaan 60-70-vuotiaita. Hänen mielestään on tärkeää, että kaupunki hyödyntää seniorien osaamisen, sillä vapaaehtoistyö on arvokasta kaikille osapuolille. Salo kertoo tutkimuksesta, jonka mukaan tuhannet eläköityneet ovat yksinäisiä ja vailla virikkeitä. Jos tuttavapiiri rajoittuu työelämän yhteyksiin, sitä voi olla melko yksinäinen siirtyessään eläkkeelle.

– Talkootyöstä saa hyvän mielen ja se pitää virkeänä. Eläkeläisten kannattaakin aktivoitua, sillä aktiiviset elävät pidempään kuin passiiviset. Tiedän, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät halua osallistua mihinkään toimintaan. Suuri osa kuitenkin haluaa, mutta ei ehkä tiedä tai uskalla lähteä mukaan. Meillä kynnys on matala. Mitään ei tarvitse osata valmiiksi. On tärkeää, että yksinäiset saadaan aktivoitua, Salo sanoo.

Salon keräämä talkooväki vahvistaa miehen puheet.

– Ei tänne viitsisi tulla, jos täällä olisi paha olla. Iloiten tullaan ja iloiten lähdetään, Ossi Alanen hymyilee.

Seniorien arvokas osaaminen käyttöön

Suomi ikääntyy, mutta ikääntyvä väestö voi kuitenkin olla voimavara ja yhteisön rikkaus. Seinäjoella pohditaan parhaillaan, miten kaupunki voi hyödyntää senioriammattilaisten osaamista.

– Osaaminen ei lopu siihen, kun ihminen jää eläkkeelle. Seinäjoellakin on kasvava joukko eläkeläisiä, jotka ovat eri alojen asiantuntijoita ja haluavat osallistua yhteisölliseen toimintaan osaamistaan hyödyntäen. Eläkkeelle jäävät ovat myös yhä koulutetumpia ja haluavat tehdä muutakin kuin kutoa sukkia, pelata golfia tai huolehtia lapsenlapsista, projektipäällikkö Pertti Wathen Tampereen yliopistosta.

Monilla yhdistyksillä on vireää talkootoimintaa, mikä vetää vapaaehtoisia puoleensa. Hyvä esimerkki Seinäjoella on Hannu Salon Lakeuden Elämysliikunta -yhdistys, jolla on listoillaan yli sata vapaaehtoista.

– Toimintamme on hyvin organisoitua ja Pohjanmaalla kökkähenki on voimissaan, Salo kehuu.

– Seinäjoella kyllä riittää ihmisiä talkoisiin ja yhteiseen toimintaan, mutta voisimme kiinnittää enemmän huomiota toiminnan tavoitteellisuuteen, kaupungin kehittämisjohtaja Erkki Välimäki toteaa.

Katso alkuperäinen artikkeli täältä: